rv 11+3 ja paluu arkeen.

Eilen loppui saikuttelu ja jouduin palaamaan töihin. En kyllä riemusta kiljunut. Melkein koko joulukuu tuli oltua poissa.

Ei nää olot mihinkään vielä ole kadonneet. Välissä saattaa olla joku parempi päivä kuten jouluaatto. Siitä sitten yleensä seuraakin taas pari paskaa päivää ettei vaan alkais juhlimaan mitään hyvää oloa. 

Eilen oli paha olo. Tänään aamulla oli ohikiitävän hetken sellainen parempi olo ja nytkin ihan ok. Siksi ehkä jaksan tänään kirjoittaa. 

Taistelin pitkään sitä vastaan menenkö vielä toiseen varhaisultraan vai en. Mutta pelot keskenmenosta saivat minut kuitenkin varaamaan ajan. Ja siis mitään mihinkään keskenmenoon viittaavia oireita ei ollut - pelot olivat ihan korvien välissä. Niinpä kävin aaton aattona ultrassa. 

Siellä se pikkupapu oli turvassa ja kunnossa! <3 

Ja vastasi tismalleen viikkoja 10+4. Vatsan päältä ei saatu ultrattua, pikkuinen oli ihan häpyluun alla piilossa. Syke oli 145. Ensin toinen oli unilla, mutta hetken päästä heräsi ja alkoi liikkua. Heilutteli käsiä ja käänsi kylkeä. Kyllä näitä oloja taas kestää hetken aikaa paremmin kun näkee jotain konkreettista.

Ja jo neljän päivän päästä 3.1 on nt-ultra!! Toivottavasti sitten saa vielä vähän parempaa kuvaa ja että turvotukset on ok. Rakenneultra on vasta 2.3 muistaakseni. 

Rv 8+1 pahoinvointi jatkuu

Täytyy ihan pakottaa itsensä kirjoittamaan, valitettavasti. Olo on ollut niin kauhea, ettei ole edes jaksanut tänne päivittää tuntoja.

Ultrassa kävin kun viikkoja oli 6+4, siellä se papu oli! Vastasi oviksesta laskettuja päiviä ja sydän sykki.

Väsymys on ehkä vähän hellittänyt, mutta toisaalta olen tämänkin viikon saikulla, joten mahdollisuudet myös nukkua ovat paremmat. 

Rinnat aristaa edelleen ja tää kuvotus - mitään ei tee mieli. Ja jos toissa viikolla halusin punajuuria ja kanawrappejä niin nyt niistä lentää laatta. Paino oli taas viime viikolla pudonnut lähes puoli kiloa eli nyt on pudonnut yhteensä joku 3-3,5kg. Noh, mullahan kyllä on mistä ottaa, että ei se haittaa. 

Ja juomat on melkein vielä vaikeampia kuin ruuat! Toissa viikolla tuli vielä paha olo vedestä, mutta nyt taas tuntuu että vesi on ainoa mitä pystyy juomaan. Maito maistuu pahalta, samoin limut ja monet mehutkin. 

Ensi viikon maanantaina eli 12.12 on eka neuvola. Saa nähdä jatkuuko sairasloma vai ei. En kyllä millään voi suositella tätä alkuraskautta kenellekään. Synkäksi vetää mielen tämä jatkuva pahoinvointi.

rv 6+0 ja pahoinvointi täällä moi!

Nyt se sitten alkoi. Viikonloppuna jo ihmettelin, että miten mulla on niin outo olo, ei auta vaikka söisi mitä. Eilen aloin sitten tajuamaan kun mulla oli vielä yölläkin paha olo, että sitähän tää on, yökötys 24/7.

Vielä isänpäivänä tuntui niin epätodelta kun ei ollut oikein mitään oireita. Mutta sieltäpä niitä viime viikolla alkoi tulla. Päällimmäisinä:

•  Kylmä
• Tissit painavat ja arat
• Väsymys

Joka ilta unessa jo klo 21, viikonloppuna molempina päivinä päikkärit. Silti aamuisin väsyttää. 

Ja noi tissit. En muista, että esikoisesta olisi ollu ihan tällaset. Painaa tonnin.

Tää on niitä kuuluisia viimeisiä sanoja kun viime viikolla jo ajattelin, että tulispa se pahoinvointi niin loppus tää mässyttäminen. Be careful what you wish for. 

Ainoa asia mitä tällä hetkellä himoitsen on tässä. 

Ai ai, kylmä appelsiinimehu. Ei tuoreita appelsiineja, ei mitään kiinteää vaan tämä ihanuus. 

Viikko vielä varhaisultraan. Plaah. 

Viikot lisääntyy

Pakko oli vielä tänään tehdä toinen digi. Tällainen hysteerinen kun oon niin varmaan pitää se kolmaskin tehdä että sais 3+ tuloksen :D Ja katsokaa nyt tota Raskauskeijun One Stepiä joka ei vieläkään anna tasavahvaa viivaa.

Kropassa on meneillään yksi tulehdus johon jouduin aloittamaan Amoxin antibioottikuurin. Tästä en luonnollisesti tykkää yhtään, huolettaa, mutta yritän rauhoitella itseäni että tämä on raskaille turvallinen antibiootti. Tiedä vaikka vielä soittaisin sinne Teratologiseen tietopalveluun ihan vain mielenrauhan vuoksi. 

Aletaan poitsun kanssa nyt valmistautua isänpäivään. :)

Kaikille isille ihanaa isänpäivää! <3 <3

Uskottava kai se on.

Minua huoletti se kun raskaustestin viivat olivat vielä niin hailurat. Mutta tänään aamulla oli viiva selvästi vahvistunut eli huh, taitaa se raskaushormoni siellä nousta! 

Yllä keskiviikkoinen ja alla tänään.

Nyt täytyy vähän kerrata miten tämä kierto menikään. Edelliset kuukautiset alko 6.10. ja tuon alimman räikeän punaisen ovisplussan tein ma 24.10.16.

Olin itse aikaisemmin siinä harhakäsityksessä, että ovis tapahtuu sinä päivänä kun plussa tulee. Mutta jos ovulaatio tapahtuu normaalisti 24–36 tunnin päästä huipusta jonka testi havaitsee, niin silloinhan on mahdollista että hedelmöittyminen on tapahtunut vasta keskiviikkona. Jolloin tasan 14 päivän päästä 11.11 tehdyt testit mätsäävät paremmin siihen että viiva oli niin hailura. 

Joten dpo 0-7 ei ollut mitään oiretta niin kuin ei esikoisestakaan. Sitten viikko mahdollisesta ovulaatiosta alko tulla niin menkkaoireita kun olla ja voi - tuolloin tiistai 1. ja keskiviikko 2. päivä. Olin aivan jo maani myynyt, että sieltä ne alkaa. Outoa tässä kierrossa oli se että rinnat eivät kipeytyneet!! Yleensä nänneissä on oviksesta menkkoihin sellasta pientä aristusta, nyt ei mitään.

Sitten dpo 9 eli pe 4.10 alko tuhru jota oli pari päivää kunnes loppui kuin seinään. Mitä se vuoto sitten oli? Voiko kiinnitymisvuotoa enää olla noin myöhään vai oliko menkkayritys?

Tottakai heti keskiviikkoisen plussan jälkeen tuntu että kaikki raskausoireet pukkas päälle ;) Mutta kun mulla esim. huimaus ja pissalla juokseminen on ihan normaalia :D Mua on monessa muussa kierrossa huimannu paljon enemmän kuin nyt, ehkä verenpaineessa jotain. Nyt on myös samaa kuin muissakin kierroissa - tunne kuin kävelisi ilmatyynyjen päällä - vähän höntti olo on siis mulle ihan normaalia ;)

Mistään näistä oireista en siis aavistanut mitään ennen keskiviikkoa. No sinä päivänä ehkä huomasin, että ehkä mua vähän enemmän pissattaa kuin normisti. Väsymys on myös ihan normaalia mulle arkipäivinä joten siinäkään en huomaa eroa. Nyt näinä parina päivänä olen huomannut, että koko ajan on suu kuiva ja jano. Tällaista oiretta en muista esikoisesta. Päätä särkee myös. Esikoisesta oli flunssaolo, nenä tukossa, mutta sitäkään en huomannut koska olen ollut flunssassa 3 viikkoa! Vatsaa nippailee vähän joka päivä ja rinnoissa myös vaihtelee todella lievä arkuus päivän mittaan. 

Uni on ehkä tullut vähän nopeammin iltaisin ja ollut jotenkin syvää. Viime yönä näin aivan ihme unia ja heräsin itkemiseen :D 

Gravid raskaana

Eilen valittiin uusi presidentti Yhdysvaltoihin. Siitä voi olla montaa mieltä, mutta voin kertoa, että minun mieli askarteli kyllä tämän samasen aamun uutisen kanssa.

Kirosin aamulla kun menkat eivät vieläkään olleet alkaneet. Ärsyyntyneenä otin vessan kaapista taas yhden One Step- testin - että tuhlataan nyt taas yksi. Ihmetys oli suuri kun aamusilmillä tihrustin, että jotain muutakin siihen alkaa piirtymään kuin kontrolliviiva. Viivanpaikka - ajattelin. 

Tuhruvuotoa oli nimittäin viime viikkolla dpo 10 ja 11. Olin aivan varma, että sieltä ne tulee. Olo on koko ajan sellainen, että hanat aukeaa eikä mitään raskausoireisiin viittaavaa. Ja olin tehnyt puhtaat negat lauantaina dpo 11 ja maanantaina dpo 13!! 

Hain sitten töistä kotiinlähtiessä apteekista vielä Clearbluen tavallisen testin. Pinnistelin 2h pissaamatta ja tuli tällainen.

Samasta pissasta myös One Step joka ei näytä juuri mitään. En voi uskoa vieläkään. 

Olin jo varannut ensi viikolle ajan miehelle sperma-analyysiin ja minulle perustarkastukseen lapsettomuusklinikalle, että katsotaan perusteellisesti onko kaikki kunnossa. Aloitin sitten eilen kertomaan miehelle uutisia näin; "Nyt on sellainen tilanne, että näyttää siltä, että voidaan peruuttaa sun ensi viikon aika näytteen antoon". :) 

Mies innostui ja vaati heti seuraavana aamuna tekemään digin! :D No tässä se on. 

Mietityttää vaan raskauskeijun One Step- testi jonka viiva ei ollu vahvistunut yhtään. Että meni luotto koko testiin ja en oikein uskalla vielä juhlia mitään. Aijon tehdä joka aamu testin ja uskon vasta kun ultrassa näen, että tyyppi on oikeassa paikassa ja kaikki ok. 

Joku siellä yrittää tarrautua kiinni. Pysy mukana pikkuinen!! <3 <3 <3 

NYTKUelämää SITKUelämän sijaan!

No sitten tähän aiheeseen jota blogikin tavallaan käsittelee... vauvaa ei ole tuonut Yk1, ei yk2 eikä yk3:kaan. 

Viimeksi tulin raskaaksi yk3 ja nyt näyttää siltä ettei tästä tule mitään. Olin niin kovasti asennoitunut että toinen tulee vielä helpommin. No ei näköjään tule. En jaksa innostua enää greippimehuista, royal geleestä, vitamiineista, lämmöistä, testeistä.

On todella raskasta koko ajan odottaa, elää kuukautiskierron mukaan - odottaa, että menkat loppuu, odottaa että otolliset päivät tulee ja sitten taas odottaa tuleeko oireita ja kytätä jokaista nippasua, huimausta, hajuyökötystä, päänsärkyä, pissahätää ja katsoa kun taas toivo ja odotus valuu pönttöön.

En jaksa enää. 

Voi kuulostaa hassulta kun yritystä on vasta näin "vähän" takana. Mutta se on ihan yhtä perseestä on sitä sitten yrittänyt kolme kuukautta tai kolmetoista kuukautta. 

Mä "luovutan". Siis henkisesti. Mä asennan itseni uudestaan. En enää odota että plussaa tulisi, en laske että jos nyt tärppää niin koska sit jään äitiyslomalle tai koska sit on laskettu aika. Tai, että en nyt voi sopia sitä tai tätä menoa kun jos oonki sit raskaana, tai en voi nyt hakea tuota työtä kun jos sit oonki raskaana, en nyt voi sopia matkaa ensi kesälle koska mitä jos sit oonki raskaana ja en voi sit lentää ja jos laskettua aikakin osuu just siihen, eihän vauva sit kerkee saada nimeä ja passiakaan!! VOI LUOJA!!

Mä aloin elämään NYTKU- elämää. Mä haluan tehdä ja toteuttaa asioita NYT! Mä haluan remontoida, haluan hakea uutta työtä, haluan opiskella, suunnitella ja sopia kivoja menoja - haluan elää NYT ja olla onnellinen näistä asioista mitä mulla on nyt. En halua pitää elämääni pausella, hyllyllä odottamassa jotain, jotain sellaista mihin en voi itse vaikuttaa ja josta en voi päättää. 

Olen jättänyt vauvapalstat. Jätän myös tämän blogin siis siltä osin että tänne ei tule mitään päivitystä mistään vauvakuumeeseen ja yrittämiseen liittyvästä. Blogi aktivoituu vasta jos sille on jotain aihetta. Mutta jotta NYTKU-elämän eläminen onnistuu, niin valittavasti silloin näiden asoiden vatvominen niin palstoilla kuin blogissakin pitää lopettaa.

Eli voi olla että postausta tulee mutta sitä tulee sitten tämänhetkisistä mielenkiinnon kohteista.

Mites se sokeriton?

Ei nyt ihan kuukautta päässyt vierähtämään edellisestä postauksesta. Minulla oli jo kaksi viikkoa sitten pyhä tarkoitus kirjoittaa, mutta se jäi kaiken kiireen jalkoihin. Viime viikko menikin sairaan lapsen kanssa kotona. 

No mutta, sokeriton syyskuu meni reisille. :D Oltiin miehen kanssa kahdestaan ulkomaanmatkallakin ja päätös sokerittoman syyskuun lopettamisesta tehtiin jo ennen matkaa yhteistuumin. 

Eikä tuollainen ehdottomuus sovi minulle. Viikon vielä pystyn, mutta en noin, että kuukauteen ei saa syödä jotain ruoka-ainetta X. Homma kulkee yleensä seuraavaa rataa; 1-2 viikkoa menee suht hyvin. Sen jälkeen viimeistään alkaa jonkinmoinen huijaaminen eli erilaisten korvikkeiden hommaaminen tilalle - sokeritonta rahaa, sokeritonta jäätelöä, sokeritonta suklaata... joo niinpä niin. Ne on sitten keinomakeutettuja ja näinhän sanotaan, että ne on jopa pahempia kuin sokerilla makeutetut. Kroppa luulee että tulee kaloreita, muttei tulekaan, insuliinia erittyy joka sitten varastoituu rasvaksi tai jotenkin näin. Korjatkaa jos muistan väärin. 

Olen palannut vanhaan hyvään kaavaan- ei ole kiellettyjä ruoka-aineita. Tekemistä on tasapainon löytämisen kanssa. Koska tavoitteeni kuitenkin on, että herkut keskittyisivät viikonloppuun ja muina päivinä niitä ei olisi vaikkeivät ne kiellettyjä olekaan. Tällä vältetään älyttömyydet, että jos joku vaikka töissä tarjoaa jotain herkkua niin ei tarvitse kieltäytyä. 

Itse koen sellaisen elämän vaikeana noudattaa, että aina pitää miettiä mitä saa ja ei saa syödä. Itselläni kun ei ole koskaan ollut mitään allergioitakaan niin en ole sellaiseen tottunut.

Sokeriton syyskuu

Viime torstaina istuin koneella ja näpyttelin Alepan kauppakassitilausta seuraavalle päivälle. Suunnittelin jo mitä kaikkea herkkua tilaisin ja mitä kaikkea mättäisin naamaani surutta - olinhan flunssassa ja silloin täytyy lohduttaa itseään ruualla. NOT.

Sitten jokin napsahti - totaali kyllästyminen tähän olotilaan! Nutrauskilot meni ja tuli. Koska sitä voisi vaan oppia?! Silloin menin takaisin koneelle ja poistin tilauksesta kaikki herkut - suklaakeksit, omarmunkit ja mitä siellä nyt oli - tilalle otin hedelmiä. Silloin myös päätin, että ei mitään "aloitan maanantaina" vaan lopetan tän touhun nyt heti niin maanataihin on sitten sata kertaa mukavampi herätä.

Alunperinhän olin ajatellut vielä jatkaa Nutrausta ja syödä pussit loppuun. Nyt mielessä on vaikka polttaa pussit roviolla :D Päätin, että alan syödä enemmän. Olen saattanut itseni ihan kuseen näiden kitukuurien kanssa ja ans katsoa miten paino reagoi tähän, että alan syödä enemmän. Aloin käyttämään Sulamoa ja syön sen mukaan tällä hetkellä sellasta 1600kcal päivässä kun ennen kituuttelin 1000-1300kcal. Päätin, että alan jo nyt toteuttamaan sellaista ruokavaliota jota voin raskaanakin toteuttaa. Ikään kuin RADI- ruokavaliota, tärkeimpänä juttuna jättää sokerit pois.

Vaikka olen aina ollut vähän tällaisia "kamppanioita" ja "haasta itsesi" juttuja vastaan niin päätinpä silti tehdä näin. Koska päätin tämän ilman, että kukaan laittoi mitään kutsua mihinkään haasteeseen.

Otin siis jo varaslähdön ;) Ja sain miehenkin mukaan tosi helposti. Ehkä hänkin ajatteli että ei tekisi pahaa olla jonkin aikaa ilman jäätelöitä ja salmiakkeja. 

Tämä meidän sokeriton syyskuu tarkoittaa siis sitä, että luovutaan herkuista. Sokerittomuus ei tarkoita sitä, että luovuttaisiin KAIKESTA sokerista kuten hedelmäsokerista, sokerialkoholeista tai muuten terveellisissä ruuissa olevasta sokerista. En siis ala välttämään vaikka ruisleipää tai maksamakkaraa koska siinä voi olla sokeria. Ja saan syödä xylitolpurkkaa. Myös hedelmien kieltäminen on jotain niin älyvapaata että huh huh. Eli hedelmiä saa ja pitää syödä. Light colaa yritän myös asteittain korvata kivennäisvedellä. Eli tarkoitus on vähän katsoa myös sitä ettei sokerittomuutta sitten aleta korvaamaan keinomakeutuksella - Brunbergin sokerittomilla suklailla ja sokerittomilla karkkeilla joilla saakin mukavat vatsanväänteet aikaan ;) 

Tässä eiliset syömiset. 

Aamiainen:

• 2 kuppia kahvia maidolla
• 2 Ruisleipää maksamakkaralla ja juustolla
• 1 dl itse puristettua appelsiinimehua

Lounas:

• Hornet kanasiipiä noin 300g

Välipala:

• Appelsiini

Päivällinen:

• 200g jasmiiniriisiä
• 140g grillattua broilerin ohutleikettä
• 20g teriyakikastiketta
• pieni lasi punaviiniä

Iltapala:

• Banaanimunalettu (2 munaa + 1 banaani)

Kaloreita 1540 kcal. Kulutus 2120 kcal. Aika täydellisesti meni myös makrot suosituksen mukaan.  

Ajatus on tässä herätellä vähän itseä pois siitä herkkujen tapasyömisestä ja opetella muita terveellisempiä vaihtoehtoja niiden tilalle. Viikonloppuihin ei tarvitse kuulua sokeri eikä leffailtoihin karkit. Niihin voi kuulua vaikka pilkotut vihannekset ja dippi. Tai vaikka lasi punaviiniä ;) 

Painonpudotus jatkuu

Lyhyt väliraportti, 5 päivän nutrauksella otettu -2kg nesteitä pois! Tästä se jatkuu!

Nyt lenkille!

Painonpudotustalkoot

Huomenia!! Se olisi kp 3 käynnissä vaikka kuka laskee ;) En minä ainakaan, sillä nyt on ihan toinen proggis menossa. Nimittäin läskit vex! Kun ei kerta tule raskaaksi, voi tämän ajan ennen sitä hyödyntää pudottamalla kesäkilot.

Suunnitelma on selvä. Täysnutrausta ensin 5 päivää, sitten 2 taukopäivää ja taas toiset + 5 päivää tai koko viikon jos siltä tuntuu. Tänään siis alkaa ja haen Tokmannilta 10 päivän paketin joka on näköjään sopivasti taas tarjouksessa 24e.

Tämä Nutraus on sellainen homma, että vaatii ihan tietyn mielenlaadun ja motivaation, että onnistuu. Tähän ei voi lähteä sillä tavalla "että vähän yritän Nutrailla" vaan lujalla päätöksellä - että vedän tän vaikka päällään seisten!

Lisäksi tämä sopii myös täydellisesti tähän tiukkaan taloustilanteeseen. Maksoin nimittäin eilen pois sen toisen ISON luottokorttivelan joten seuraavaan palkkapäivään mennään tosi tiukilla. Ja niin nurinkurista kuin voisi ajatella, tämä Nutraus tulee halvemmaksi kuin ruoka! Eli win-win situation - laihtuu ja säästyy rahaa! :D 

Tämän parin viikon rykäyksen jälkeen jatkan 1500kcal/vrk + liikuntaa 3krt/viikossa menetelmällä. 

Puolukan paluu

Sieltähän ne päivät alko. Heräsin aamulla päänsärkyyn ja jotenkin siitä arvasin - tuhru alkoi. Eli huomenna tai ylihuomenna kp1 ja padot auki.

Jotenkin arvasin oireettomuudesta ja maanantaina dpo9 tehdystä negasta, että ei ole tärpännyt. Alavatsanippailua ja rintojen arkuuttaa on joka kierrossa - niihin en luota, mutta sellainen muu oireilu jota esikoisesta oli, puuttui - jatkuva virtsarakontulehdusmainen pissahätä johon ei auta pissallakäynti, lisäksi tuli megafinnejä joita ei myöskään tule koskaan ja se huimaus; ihan tuolilta ylösnoustessa. 

Tunteet on seilanneet aamulla laidasta laitaan. Ihmeen tyynesti otin asian. Ja ihan hyvä fiilis jopa. Mutta silti tulin miettineeksi - mihin tässä onkaan lähtenyt mukaan? Antanut itsensä johonkin tunteiden vuoristorataan jossa haaveilee vauvasta ja sitten taas ottaa vastaan pettymyksiä. Toivo herää ja taas ammutaan alas. 

Mitenkäs sitä saisi elämän pyörimään jonkin muun asian ympärillä kuin tämän? Kannattaisi varmaan yrittää vaikka pitää täysin taukoa noiden vauvapalstojen lukemisesta, jättää oireiden listaus ja keksiä joku muu projekti ja kivaa tekemistä. 

Sitten aiheesta kukkaruukkuun. Olen myös yrittänyt keksiä hyviä puolia sille, jos ei heti tärppää. Minulla nimittäin oli sellainen "sääntö", että vauvan yrittämistä ei saa aloittaa ennen kuin velat on maksettu. Noh, yritys alkoi jo vaikka velkaa on. Minulla on siis vähän luottokorttivelkoja, jotka haluan saada nyt pois. Viime kuussa laitoin jo ison osan lomarahoista luottokortin lyhennykseen ja nyt elokuun palkasta saan loput maksettua pois. Sitten on vielä toinen luottokortti jossa on vähemmän velkaa. Sen saan syyskuussa pois. 

Luottokortit on kyllä niin pirullisia. Niiden kanssa joutuu helposti sellaiseen kierteeseen. Nuo luottokorttivelat on roikkuneet minulla jo pitkään. Ärsyttää kun periaatteessa on ihan hyvä palkka jolla pärjäisi hyvin jos ei menisi monia satoja euroja kuussa korttien lyhentämiseen!! Ja siitä se kierre siten tulee kun kuukausilyhennyksen määrä on liian suuri jolloin sitä korttia joutuu taas käyttämään saman kuun aikana. Pois koko kortti! Haluan sen vapauttavan tunteen ettei velkaa ole eikä luottokorttiin tarvitse koskea. Se on vain sellaisia äkillisiä menoja varten, kuten vaikka jääkaapin hajoaminen - pakko saada nopeasti uusi eikä tilillä ole 700e ylimääräistä rahaa.

Niiden velkojen poissaanti on nimittäin edellytys sille, että pystyn alkaa säästämään rahaa kuukausittain "vauvatilille". Esikoisen kanssa tein sen virheen, ettei mitään rahaa ollut säästössä. Lisäksi en halua enää ottaa sitä riskiä, että elatus on miehen varassa. Tämä yleinen taloudellinen tilanne on niin epävarma ja mieheni on yksityisyrittäjä. Meillehän kävi niin esikoisen kanssa, että ei olisi ollut enää rahaa ollakaan kotona yhtään pidempään kuin mitä olin, koska miehellä tulot putosivat.

Tällä kertaa haluan, että minulla on säästettynä kunnon potti jonka turvin voin sitten hoitovapaalla olla kotona. Äityispäivärahalla vielä pärjää ilman säästöjä jos mitään muita ylimääräisiä velkoja kuten luottokortit, ei ole. Kotihoidontuki taas on niin naurettavan pieni, että siihen on otettava asuntolainasta lyhennysvapaa vuosi ja lisäksi olla ne säästöt. Mitään muita ylimääräisiä menoja ruuan, sähkön, vakuutuksien tai puhelinkulun lisäksi ei voi olla.

No sellainen sepustus sitten. Tänään täytyy yrittää ehtiä vaikka pikajuoksulenkille päätä nollaamaan. Viikonloppua jo odotan. Voisi vaikka lenkin ja saunan jälkeen ottaa lasin punaviiniä ;)

Tässä kuitenkin vielä yk1 oirelistaus, jota en välttämättä enää seuraavassa kierrossa pidä.

DPO 0 Limoja on 3:tta päivää, talletukset alkuillasta ja siitä 1-2h alkaa kunnon ovissäryt - ei epäillystäkään
DPO 1 Limat hävinneet, kuivaa. Lähes koko päivän lievää särkyä koko alavatsalla
DPO 2 Ei mainittavaa, valkovuoto palailee
DPO 3 Haluttaa kovasti! Valkovuotoa..
DPO 4 Valkovuoto normaalia, nippailuja
DPO 5 Taas haluttaa. Alavatsanippailuja.
DPO 6 Joka päivä vatsassa nippailee. Onko mulla muka aiemmin ollu näin että oviksesta menkkoihin asti tuntuu joka päivä vatsassa siltä kuin menkat ois alkamassa?!
DPO 7 Ei mainittavaa
DPO 8 Illalla muutama lupaava tuikkaus oikella puolella
DPO 9 Blaah, ei mitään. Masentaa. Toivo jo heitetty- fiilis. Nega testattu päiväpissasta, sohvalta ylösnoustessa kunnon huimauskohtaus
DPO 10 Nännit kipeytyy aina päivän aikana, sellaiset arat ja painavat. Rauhallinen olo, odotan sunnuntaihin saakka alkavatko kuukautiset.
DPO 11 Aamupäänsärystä arvasin; tuhru alkaa eli kohta kp1.

Palauttelua maanpinnalle

Tänään on jotenkin huonot fiilikset. En tiedä. Mutta on sellainen olo ettei ole tärpännyt kun ei vieläkään ole mitään oireita.

Tajusin, että minun pitää muuttaa asennetta. Minulla on taas se sama ajatusmalli kuin esikoisesta, että "varmasti heti tärpää, miksei muka tärppäisi?!" Tämä ehkä jopa korostuu nyt toisella kerralla kun tietää ettei mitään vikaa pitäisi olla kun ensimmäinenkin raskaus alkoi suht nopeaan.

Mutta, reality check! Olin silloin 27v ja raskautumiseen meni 3kk. Nyt olen 32v eli lyhyellä matikalla 5 vuotta vanhempi. Nythän tähän voi mennä vaikka tuplaten enemmän aikaa! Kaivoin esiin myös tilastot jotka on minusta aika masentavia.

"Naisen luonnollinen hedelmällisyys alkaa heiketä jo ennen 30. ikävuotta, koska munasolujen määrä vähenee jatkuvasti. Samalla myös jäljellä olevien munasolujen laatu on todennäköisesti heikompi kuin nuorempana." Clearbluen sivuilta.

"Yhtä kuukautiskiertoa (munasolun irtoamista) kohden onnistumisen todennäköisyys on kuitenkin ihanteellisissakin olosuhteissa vain 20-25 %." Perhesuunnittelun sivut.

Eli tämän taulukon mukaan olen ollut 27- vuotiaana hyvässä tilanteessa ja nyt on jo aikamoinen gappi tullut.

Tämä on vielä masentavampi. Vuodessa vain 63% tulee raskaaksi. Vain vähän yli puolet!! Tieto lisää tuskaa ja samalla helpottaa. Ainakin auttaa muuttamaan nyt vähän asennetta joka minulla on, että "jään sitten äitiyslomalle ensi vuoden huhtikuussa" :D 

Ja tästä blogista voi tulla hyvin tylsä ja hiljanen jos yritys kestää ja kestää. Voi jopa olla, että täytyy ottaa ihan tietoisesti tauko jotta pystyy olla stressaamatta. 

Olen kesäloman aikana lihonutkin, joten näytän jo raskaana olevalta, piru vie! Tuntuu, että töissä katsotaan vatsanseutua. Juu, ruoka- ja turvotusvauva siellä on. Päätin eilen taas aloittaa lenkkeilyn ja ruokavalion siistimisen. Kaikki punnataan ja lasketaan. Täytyy kehitellä tällaista muuta projektia myös.  

Näillä eväillä yk1:seen !

Kesäkuussa tehtiin päätös, että yritys voi alkaa. On se muuten hassu juttu, miten mieli tekee tepposiaan. Jouduin aika pitkään  jo odottamaan tätä yrityksen alkamistakin. Silloin odotellessa ajattelin, että ei kiirettä, voidaan mennä ihan TJOT- menetelmällä. Mutta kuinkas sitten kävikään! Äkkiä unohtu tjottailut ja hommaan tuli hädän maku. Hain heti apteekista raskausvitamiineja ja kaupasta greippimehua! Että se siitä tulee jos on tullakseen. :D

Harmitti jo se kesäkuu kun ei keritty hyödyntämään sitä kiertoa. Vaikka tiesin, että mahdollisuudet raskaudelle olivat ihan olemattomat (seksiä viikko ennen ovista) niin silti kyttäsin oireita ja elättelin toivoja.

Mutta nyt on siis on käynnissä yk1 ja dpo8. Tulen tänne aina kierron lopussa laittamaan oirelistauksen aina oviksesta asti. 

Olin ihan unohtanut kuinka kauheita nämä piinaviikot ovat. Esikoinen tärppäsi yk3:lla. Kaksi ekaa kiertoa stressasin; makasin seksin jälkeen sängyssä tunnin jalat kohti kattoa, kuvittelin kaikki mahdolliset oireet ja olin TODELLA raskaana. Sitten tuossa kolmannessa kierrossa en jaksanut enää yhtään! 

Olin kirjannut oireet ylös ja silloin ei ekalla viikolla ovulaatiosta ollut mitään oireita. Sitten toisella viikolla niitä alkoi tulla; jatkuva pissahätä, finnit niskassa, huimaus ja sellainen "höntti" olo. Ihan kuin olisi ollut vähän hiprakassa. Siitä arvasin ja tiesin tuloksen jo ennen testaamista. 

Aika jännityksellä odotan ensi viikkoa. Kuukautisten pitäisi alkaa viikonloppuna, launtaina tai sunnuntaina. Testit polttelee kohta kaapissa. Siellä odottaa Clearblue digital, PreCheck ja rfsu:n herkkä testi. Olen nyt lukenut huonoa tuosta PC- testistä että ei näyttäisi plussaa vaikka toiset testit näyttää. Ja joku Sofi- testi taitaa näyttää aina plussaa tai haamua. Raivostuttavaa tuollainen! Noistahan pitäisi reklamoida. Noh, onneksi CBdigi on aika idioottivarma, mutta sitä en tee ekana testinä vaan vasta jos halvemmat testit näyttää plussaa. 

Olen periaatteessa ennenaikaista testaamista vastaan. Mutta jos en malta, olen antanut itselleni luvan testata ekan kerran dpo10:nä. En aikaisemmin nähnyt mitään hyviä puolia siinä, että testaa ennen kuin kuukautisten pitäsi alkaa, mutta nyt keksin sellaisen! 

Jos odottelee kuukautisten alkamispäivään saakka niin sitähän kyttää ja odottaa sitten koko ajan, että joko ne alkaa vai eikö ala! Ja silloin saattaa jo sillä stressaamisella aiheuttaa sen, että menkat myöhästyykin. Kun taas, jos tekee testin jo aikaisemmin ja se on nega niin voi jo alkaa henkisesti valmistautumaan siihen, että kuukautiset alkaa. Sitten ei kierto venyisi ainakaan sen takia ja pääsisi nopeammin uuteen yritykseen :) 

Olipa toisenkin kerran pieni haave...

Meitä on kolme. Minä, mies ja poika. Neljä vuotta ehti vierähtää, että löytyi tämä tunne - toive uudesta elämästä ja uudesta perheenjäsenestä. 

Kun ensimmäistä kertaa olin raskaana, sitä ihmetteli miten muka voisin unohtaa miltä tämä tuntuu tai miten toiset eivät voi muistaa koska heidän lapsi luopui tutista, alkoi syödä kiinteitä tai nukkumaan yöt. No niinpä vaan on tullut tässä huomattua, että enpä muista itsekään! 

Nyt on tultu siihen pisteeseen, että toinen lapsi saa tulla. Yritys alkakoon! Sitten syntyi ajatus blogista. Tämä toinen kerta, jos meille sellainen suodaan, tulee olemaan samalla viimeinen kerta. Sen takia haluan tällä kertaa tallettaa muistiin kaiken, lähtien piinailuista ovulaation jälkeen aina siihen saakka kun nyytti on sylissä. Ja kuka tietää vaikka sen jälkeenkin.  

Tervetuloa mukaan tälle matkalle!