NYTKUelämää SITKUelämän sijaan!

No sitten tähän aiheeseen jota blogikin tavallaan käsittelee... vauvaa ei ole tuonut Yk1, ei yk2 eikä yk3:kaan. 

Viimeksi tulin raskaaksi yk3 ja nyt näyttää siltä ettei tästä tule mitään. Olin niin kovasti asennoitunut että toinen tulee vielä helpommin. No ei näköjään tule. En jaksa innostua enää greippimehuista, royal geleestä, vitamiineista, lämmöistä, testeistä.

On todella raskasta koko ajan odottaa, elää kuukautiskierron mukaan - odottaa, että menkat loppuu, odottaa että otolliset päivät tulee ja sitten taas odottaa tuleeko oireita ja kytätä jokaista nippasua, huimausta, hajuyökötystä, päänsärkyä, pissahätää ja katsoa kun taas toivo ja odotus valuu pönttöön.

En jaksa enää. 

Voi kuulostaa hassulta kun yritystä on vasta näin "vähän" takana. Mutta se on ihan yhtä perseestä on sitä sitten yrittänyt kolme kuukautta tai kolmetoista kuukautta. 

Mä "luovutan". Siis henkisesti. Mä asennan itseni uudestaan. En enää odota että plussaa tulisi, en laske että jos nyt tärppää niin koska sit jään äitiyslomalle tai koska sit on laskettu aika. Tai, että en nyt voi sopia sitä tai tätä menoa kun jos oonki sit raskaana, tai en voi nyt hakea tuota työtä kun jos sit oonki raskaana, en nyt voi sopia matkaa ensi kesälle koska mitä jos sit oonki raskaana ja en voi sit lentää ja jos laskettua aikakin osuu just siihen, eihän vauva sit kerkee saada nimeä ja passiakaan!! VOI LUOJA!!

Mä aloin elämään NYTKU- elämää. Mä haluan tehdä ja toteuttaa asioita NYT! Mä haluan remontoida, haluan hakea uutta työtä, haluan opiskella, suunnitella ja sopia kivoja menoja - haluan elää NYT ja olla onnellinen näistä asioista mitä mulla on nyt. En halua pitää elämääni pausella, hyllyllä odottamassa jotain, jotain sellaista mihin en voi itse vaikuttaa ja josta en voi päättää. 

Olen jättänyt vauvapalstat. Jätän myös tämän blogin siis siltä osin että tänne ei tule mitään päivitystä mistään vauvakuumeeseen ja yrittämiseen liittyvästä. Blogi aktivoituu vasta jos sille on jotain aihetta. Mutta jotta NYTKU-elämän eläminen onnistuu, niin valittavasti silloin näiden asoiden vatvominen niin palstoilla kuin blogissakin pitää lopettaa.

Eli voi olla että postausta tulee mutta sitä tulee sitten tämänhetkisistä mielenkiinnon kohteista.

Mites se sokeriton?

Ei nyt ihan kuukautta päässyt vierähtämään edellisestä postauksesta. Minulla oli jo kaksi viikkoa sitten pyhä tarkoitus kirjoittaa, mutta se jäi kaiken kiireen jalkoihin. Viime viikko menikin sairaan lapsen kanssa kotona. 

No mutta, sokeriton syyskuu meni reisille. :D Oltiin miehen kanssa kahdestaan ulkomaanmatkallakin ja päätös sokerittoman syyskuun lopettamisesta tehtiin jo ennen matkaa yhteistuumin. 

Eikä tuollainen ehdottomuus sovi minulle. Viikon vielä pystyn, mutta en noin, että kuukauteen ei saa syödä jotain ruoka-ainetta X. Homma kulkee yleensä seuraavaa rataa; 1-2 viikkoa menee suht hyvin. Sen jälkeen viimeistään alkaa jonkinmoinen huijaaminen eli erilaisten korvikkeiden hommaaminen tilalle - sokeritonta rahaa, sokeritonta jäätelöä, sokeritonta suklaata... joo niinpä niin. Ne on sitten keinomakeutettuja ja näinhän sanotaan, että ne on jopa pahempia kuin sokerilla makeutetut. Kroppa luulee että tulee kaloreita, muttei tulekaan, insuliinia erittyy joka sitten varastoituu rasvaksi tai jotenkin näin. Korjatkaa jos muistan väärin. 

Olen palannut vanhaan hyvään kaavaan- ei ole kiellettyjä ruoka-aineita. Tekemistä on tasapainon löytämisen kanssa. Koska tavoitteeni kuitenkin on, että herkut keskittyisivät viikonloppuun ja muina päivinä niitä ei olisi vaikkeivät ne kiellettyjä olekaan. Tällä vältetään älyttömyydet, että jos joku vaikka töissä tarjoaa jotain herkkua niin ei tarvitse kieltäytyä. 

Itse koen sellaisen elämän vaikeana noudattaa, että aina pitää miettiä mitä saa ja ei saa syödä. Itselläni kun ei ole koskaan ollut mitään allergioitakaan niin en ole sellaiseen tottunut.