Ei varmaan pitäs sanoa noin tai kohta alkaa jotku krempat! Mutta pitää oikein miettiä onko mulla mitään vaivoja, ei mulla kyllä ole. Tää raskaus tuntuu menevän samaa rataa siinäkin suhteessa, että mitään liitoskipuja tai supistuksia tai mitään muitakaan tuntemuksia mulla ei tuolla kohdussa ole. Se on sinänsä jännä, koska olin ajatellut, että toisessa raskaudessa niitä tulisi helpommin. Että kroppa muistaisi, että tää on taas tätä. Nyt kun mitään tuntemuksia ei ole, mua vähän jännättää, että tarkoittaako tää sitä, että toinen synnytys ei tuukaan menemään yhtään helpommin..?
Viime viikolla käytiin 4D-ultrassa. Mua jännitti vähän pienen koko kun mun maha on kuitenkin aika pieni ja sf-mittakin oli vaan 18cm eli alakäyrällä. Mutta ei hätää, siellä hän oli <3 Ihana pieni. Ja on hän pieni, 680g mutta kuitenkin lääkärin mukaan ihan vastaa viikkoja, mutta on "siro tyttö". Veikkasi syntymäpainoksi tämän käyrän mukaan 3kg. Joka kuullostaisi mahtavalta! :D Joo, mä otan sen! Jos nelikilonen on ensin raivannut tien, niin täähän varmaan putoaa pois ;)
Oli kyllä tosi hyvä käydä tuolla 4D:ssä vaikka se hinta on järkyttävä. Mutta kun mies ja poika ei olleet yhteenkään ultraan päässeet niin tää oli tosi tärkeä juttu heillekin. Pienen näkeminen tällä tavalla 4D:nä auttaa tosi pajon hahmottamaan sitä, että siellä masussa on tollainen ihan oikea pieni tyyppi. Koska kun se on vaikeaa minullekin hahmottaa niin vielä vaikeampaa se on miehelle.
Viime viikolla oli myös sokerirasitus josta odotan yhä tuloksia. Piti mukamas tulla silloin saman päivän aikana kanta.fi:in mutta eipä tulleet. Mutta se oli jälleen ihan iisi juttu, pohjanmaan kautta vedin litkun eikä tuntunut missään :D En myöskään jaksa uskoa, että niissä arvoissa mitään häikkää olisi.
Mietin myös tänään aamulla tämän blogin tulevaisuutta. Tai siis kun ajattelin alkuun, että alan pitämään tätä blogia päiväkirjan sijaan itselleni muistoksi. Se on tämän pääasiallinen tarkoitus, enkä edes tiedä lukeeko tätä kukaan. Haluan, että minulla on muisto tästä viimeisestä raskaudesta, kaikista vaiheista ja fiiliksistä matkan varrelta. Ja että näitä olisi tosi kiva lukea sitten joskus myöhemmin. Koska ne tuntemukset unohtuu ajan mittaan, kaikki unohtuu. Ei sitä enää myöhemmin muista millä raskausviikolla tapahtui mitäkin ja mitä vaivoja tuli missäkin vaiheessa. Mutta tuntuu hassulta jättää tämä blogi tänne nettiin pyörimään, jotenkin nämä pitää saada tulostettua ulos ihan paperiversiona.
Ja kun vauva on syntynyt niin haluan jatkaa blogia kropan kohennus aiheella. Niin en tiedä aloittaisinko sitä varten uuden blogin jossa olisi sitten lähinnä laihdutus ja kropan kuntoon laittamista toisen raskauden jälkeen. Pakko myöntää, että oikein odotan jo tuota aikaa! Ottaa järkyttävät aloituskuvat, päästä vaunujen kanssa juoksemaan!! Ja kun on kotona niin on oikeesti aikaa ja mahdollisuus liikkua jos vaan väsymykseltä jaksaa :D
