Olipa toisenkin kerran pieni haave...

Meitä on kolme. Minä, mies ja poika. Neljä vuotta ehti vierähtää, että löytyi tämä tunne - toive uudesta elämästä ja uudesta perheenjäsenestä. 

Kun ensimmäistä kertaa olin raskaana, sitä ihmetteli miten muka voisin unohtaa miltä tämä tuntuu tai miten toiset eivät voi muistaa koska heidän lapsi luopui tutista, alkoi syödä kiinteitä tai nukkumaan yöt. No niinpä vaan on tullut tässä huomattua, että enpä muista itsekään! 

Nyt on tultu siihen pisteeseen, että toinen lapsi saa tulla. Yritys alkakoon! Sitten syntyi ajatus blogista. Tämä toinen kerta, jos meille sellainen suodaan, tulee olemaan samalla viimeinen kerta. Sen takia haluan tällä kertaa tallettaa muistiin kaiken, lähtien piinailuista ovulaation jälkeen aina siihen saakka kun nyytti on sylissä. Ja kuka tietää vaikka sen jälkeenkin.  

Tervetuloa mukaan tälle matkalle!