Sokeriton syyskuu

Viime torstaina istuin koneella ja näpyttelin Alepan kauppakassitilausta seuraavalle päivälle. Suunnittelin jo mitä kaikkea herkkua tilaisin ja mitä kaikkea mättäisin naamaani surutta - olinhan flunssassa ja silloin täytyy lohduttaa itseään ruualla. NOT.

Sitten jokin napsahti - totaali kyllästyminen tähän olotilaan! Nutrauskilot meni ja tuli. Koska sitä voisi vaan oppia?! Silloin menin takaisin koneelle ja poistin tilauksesta kaikki herkut - suklaakeksit, omarmunkit ja mitä siellä nyt oli - tilalle otin hedelmiä. Silloin myös päätin, että ei mitään "aloitan maanantaina" vaan lopetan tän touhun nyt heti niin maanataihin on sitten sata kertaa mukavampi herätä.

Alunperinhän olin ajatellut vielä jatkaa Nutrausta ja syödä pussit loppuun. Nyt mielessä on vaikka polttaa pussit roviolla :D Päätin, että alan syödä enemmän. Olen saattanut itseni ihan kuseen näiden kitukuurien kanssa ja ans katsoa miten paino reagoi tähän, että alan syödä enemmän. Aloin käyttämään Sulamoa ja syön sen mukaan tällä hetkellä sellasta 1600kcal päivässä kun ennen kituuttelin 1000-1300kcal. Päätin, että alan jo nyt toteuttamaan sellaista ruokavaliota jota voin raskaanakin toteuttaa. Ikään kuin RADI- ruokavaliota, tärkeimpänä juttuna jättää sokerit pois.

Vaikka olen aina ollut vähän tällaisia "kamppanioita" ja "haasta itsesi" juttuja vastaan niin päätinpä silti tehdä näin. Koska päätin tämän ilman, että kukaan laittoi mitään kutsua mihinkään haasteeseen.

Otin siis jo varaslähdön ;) Ja sain miehenkin mukaan tosi helposti. Ehkä hänkin ajatteli että ei tekisi pahaa olla jonkin aikaa ilman jäätelöitä ja salmiakkeja. 

Tämä meidän sokeriton syyskuu tarkoittaa siis sitä, että luovutaan herkuista. Sokerittomuus ei tarkoita sitä, että luovuttaisiin KAIKESTA sokerista kuten hedelmäsokerista, sokerialkoholeista tai muuten terveellisissä ruuissa olevasta sokerista. En siis ala välttämään vaikka ruisleipää tai maksamakkaraa koska siinä voi olla sokeria. Ja saan syödä xylitolpurkkaa. Myös hedelmien kieltäminen on jotain niin älyvapaata että huh huh. Eli hedelmiä saa ja pitää syödä. Light colaa yritän myös asteittain korvata kivennäisvedellä. Eli tarkoitus on vähän katsoa myös sitä ettei sokerittomuutta sitten aleta korvaamaan keinomakeutuksella - Brunbergin sokerittomilla suklailla ja sokerittomilla karkkeilla joilla saakin mukavat vatsanväänteet aikaan ;) 

Tässä eiliset syömiset. 

Aamiainen:

• 2 kuppia kahvia maidolla
• 2 Ruisleipää maksamakkaralla ja juustolla
• 1 dl itse puristettua appelsiinimehua

Lounas:

• Hornet kanasiipiä noin 300g

Välipala:

• Appelsiini

Päivällinen:

• 200g jasmiiniriisiä
• 140g grillattua broilerin ohutleikettä
• 20g teriyakikastiketta
• pieni lasi punaviiniä

Iltapala:

• Banaanimunalettu (2 munaa + 1 banaani)

Kaloreita 1540 kcal. Kulutus 2120 kcal. Aika täydellisesti meni myös makrot suosituksen mukaan.  

Ajatus on tässä herätellä vähän itseä pois siitä herkkujen tapasyömisestä ja opetella muita terveellisempiä vaihtoehtoja niiden tilalle. Viikonloppuihin ei tarvitse kuulua sokeri eikä leffailtoihin karkit. Niihin voi kuulua vaikka pilkotut vihannekset ja dippi. Tai vaikka lasi punaviiniä ;) 

Painonpudotus jatkuu

Lyhyt väliraportti, 5 päivän nutrauksella otettu -2kg nesteitä pois! Tästä se jatkuu!

Nyt lenkille!

Painonpudotustalkoot

Huomenia!! Se olisi kp 3 käynnissä vaikka kuka laskee ;) En minä ainakaan, sillä nyt on ihan toinen proggis menossa. Nimittäin läskit vex! Kun ei kerta tule raskaaksi, voi tämän ajan ennen sitä hyödyntää pudottamalla kesäkilot.

Suunnitelma on selvä. Täysnutrausta ensin 5 päivää, sitten 2 taukopäivää ja taas toiset + 5 päivää tai koko viikon jos siltä tuntuu. Tänään siis alkaa ja haen Tokmannilta 10 päivän paketin joka on näköjään sopivasti taas tarjouksessa 24e.

Tämä Nutraus on sellainen homma, että vaatii ihan tietyn mielenlaadun ja motivaation, että onnistuu. Tähän ei voi lähteä sillä tavalla "että vähän yritän Nutrailla" vaan lujalla päätöksellä - että vedän tän vaikka päällään seisten!

Lisäksi tämä sopii myös täydellisesti tähän tiukkaan taloustilanteeseen. Maksoin nimittäin eilen pois sen toisen ISON luottokorttivelan joten seuraavaan palkkapäivään mennään tosi tiukilla. Ja niin nurinkurista kuin voisi ajatella, tämä Nutraus tulee halvemmaksi kuin ruoka! Eli win-win situation - laihtuu ja säästyy rahaa! :D 

Tämän parin viikon rykäyksen jälkeen jatkan 1500kcal/vrk + liikuntaa 3krt/viikossa menetelmällä. 

Puolukan paluu

Sieltähän ne päivät alko. Heräsin aamulla päänsärkyyn ja jotenkin siitä arvasin - tuhru alkoi. Eli huomenna tai ylihuomenna kp1 ja padot auki.

Jotenkin arvasin oireettomuudesta ja maanantaina dpo9 tehdystä negasta, että ei ole tärpännyt. Alavatsanippailua ja rintojen arkuuttaa on joka kierrossa - niihin en luota, mutta sellainen muu oireilu jota esikoisesta oli, puuttui - jatkuva virtsarakontulehdusmainen pissahätä johon ei auta pissallakäynti, lisäksi tuli megafinnejä joita ei myöskään tule koskaan ja se huimaus; ihan tuolilta ylösnoustessa. 

Tunteet on seilanneet aamulla laidasta laitaan. Ihmeen tyynesti otin asian. Ja ihan hyvä fiilis jopa. Mutta silti tulin miettineeksi - mihin tässä onkaan lähtenyt mukaan? Antanut itsensä johonkin tunteiden vuoristorataan jossa haaveilee vauvasta ja sitten taas ottaa vastaan pettymyksiä. Toivo herää ja taas ammutaan alas. 

Mitenkäs sitä saisi elämän pyörimään jonkin muun asian ympärillä kuin tämän? Kannattaisi varmaan yrittää vaikka pitää täysin taukoa noiden vauvapalstojen lukemisesta, jättää oireiden listaus ja keksiä joku muu projekti ja kivaa tekemistä. 

Sitten aiheesta kukkaruukkuun. Olen myös yrittänyt keksiä hyviä puolia sille, jos ei heti tärppää. Minulla nimittäin oli sellainen "sääntö", että vauvan yrittämistä ei saa aloittaa ennen kuin velat on maksettu. Noh, yritys alkoi jo vaikka velkaa on. Minulla on siis vähän luottokorttivelkoja, jotka haluan saada nyt pois. Viime kuussa laitoin jo ison osan lomarahoista luottokortin lyhennykseen ja nyt elokuun palkasta saan loput maksettua pois. Sitten on vielä toinen luottokortti jossa on vähemmän velkaa. Sen saan syyskuussa pois. 

Luottokortit on kyllä niin pirullisia. Niiden kanssa joutuu helposti sellaiseen kierteeseen. Nuo luottokorttivelat on roikkuneet minulla jo pitkään. Ärsyttää kun periaatteessa on ihan hyvä palkka jolla pärjäisi hyvin jos ei menisi monia satoja euroja kuussa korttien lyhentämiseen!! Ja siitä se kierre siten tulee kun kuukausilyhennyksen määrä on liian suuri jolloin sitä korttia joutuu taas käyttämään saman kuun aikana. Pois koko kortti! Haluan sen vapauttavan tunteen ettei velkaa ole eikä luottokorttiin tarvitse koskea. Se on vain sellaisia äkillisiä menoja varten, kuten vaikka jääkaapin hajoaminen - pakko saada nopeasti uusi eikä tilillä ole 700e ylimääräistä rahaa.

Niiden velkojen poissaanti on nimittäin edellytys sille, että pystyn alkaa säästämään rahaa kuukausittain "vauvatilille". Esikoisen kanssa tein sen virheen, ettei mitään rahaa ollut säästössä. Lisäksi en halua enää ottaa sitä riskiä, että elatus on miehen varassa. Tämä yleinen taloudellinen tilanne on niin epävarma ja mieheni on yksityisyrittäjä. Meillehän kävi niin esikoisen kanssa, että ei olisi ollut enää rahaa ollakaan kotona yhtään pidempään kuin mitä olin, koska miehellä tulot putosivat.

Tällä kertaa haluan, että minulla on säästettynä kunnon potti jonka turvin voin sitten hoitovapaalla olla kotona. Äityispäivärahalla vielä pärjää ilman säästöjä jos mitään muita ylimääräisiä velkoja kuten luottokortit, ei ole. Kotihoidontuki taas on niin naurettavan pieni, että siihen on otettava asuntolainasta lyhennysvapaa vuosi ja lisäksi olla ne säästöt. Mitään muita ylimääräisiä menoja ruuan, sähkön, vakuutuksien tai puhelinkulun lisäksi ei voi olla.

No sellainen sepustus sitten. Tänään täytyy yrittää ehtiä vaikka pikajuoksulenkille päätä nollaamaan. Viikonloppua jo odotan. Voisi vaikka lenkin ja saunan jälkeen ottaa lasin punaviiniä ;)

Tässä kuitenkin vielä yk1 oirelistaus, jota en välttämättä enää seuraavassa kierrossa pidä.

DPO 0 Limoja on 3:tta päivää, talletukset alkuillasta ja siitä 1-2h alkaa kunnon ovissäryt - ei epäillystäkään
DPO 1 Limat hävinneet, kuivaa. Lähes koko päivän lievää särkyä koko alavatsalla
DPO 2 Ei mainittavaa, valkovuoto palailee
DPO 3 Haluttaa kovasti! Valkovuotoa..
DPO 4 Valkovuoto normaalia, nippailuja
DPO 5 Taas haluttaa. Alavatsanippailuja.
DPO 6 Joka päivä vatsassa nippailee. Onko mulla muka aiemmin ollu näin että oviksesta menkkoihin asti tuntuu joka päivä vatsassa siltä kuin menkat ois alkamassa?!
DPO 7 Ei mainittavaa
DPO 8 Illalla muutama lupaava tuikkaus oikella puolella
DPO 9 Blaah, ei mitään. Masentaa. Toivo jo heitetty- fiilis. Nega testattu päiväpissasta, sohvalta ylösnoustessa kunnon huimauskohtaus
DPO 10 Nännit kipeytyy aina päivän aikana, sellaiset arat ja painavat. Rauhallinen olo, odotan sunnuntaihin saakka alkavatko kuukautiset.
DPO 11 Aamupäänsärystä arvasin; tuhru alkaa eli kohta kp1.

Palauttelua maanpinnalle

Tänään on jotenkin huonot fiilikset. En tiedä. Mutta on sellainen olo ettei ole tärpännyt kun ei vieläkään ole mitään oireita.

Tajusin, että minun pitää muuttaa asennetta. Minulla on taas se sama ajatusmalli kuin esikoisesta, että "varmasti heti tärpää, miksei muka tärppäisi?!" Tämä ehkä jopa korostuu nyt toisella kerralla kun tietää ettei mitään vikaa pitäisi olla kun ensimmäinenkin raskaus alkoi suht nopeaan.

Mutta, reality check! Olin silloin 27v ja raskautumiseen meni 3kk. Nyt olen 32v eli lyhyellä matikalla 5 vuotta vanhempi. Nythän tähän voi mennä vaikka tuplaten enemmän aikaa! Kaivoin esiin myös tilastot jotka on minusta aika masentavia.

"Naisen luonnollinen hedelmällisyys alkaa heiketä jo ennen 30. ikävuotta, koska munasolujen määrä vähenee jatkuvasti. Samalla myös jäljellä olevien munasolujen laatu on todennäköisesti heikompi kuin nuorempana." Clearbluen sivuilta.

"Yhtä kuukautiskiertoa (munasolun irtoamista) kohden onnistumisen todennäköisyys on kuitenkin ihanteellisissakin olosuhteissa vain 20-25 %." Perhesuunnittelun sivut.

Eli tämän taulukon mukaan olen ollut 27- vuotiaana hyvässä tilanteessa ja nyt on jo aikamoinen gappi tullut.

Tämä on vielä masentavampi. Vuodessa vain 63% tulee raskaaksi. Vain vähän yli puolet!! Tieto lisää tuskaa ja samalla helpottaa. Ainakin auttaa muuttamaan nyt vähän asennetta joka minulla on, että "jään sitten äitiyslomalle ensi vuoden huhtikuussa" :D 

Ja tästä blogista voi tulla hyvin tylsä ja hiljanen jos yritys kestää ja kestää. Voi jopa olla, että täytyy ottaa ihan tietoisesti tauko jotta pystyy olla stressaamatta. 

Olen kesäloman aikana lihonutkin, joten näytän jo raskaana olevalta, piru vie! Tuntuu, että töissä katsotaan vatsanseutua. Juu, ruoka- ja turvotusvauva siellä on. Päätin eilen taas aloittaa lenkkeilyn ja ruokavalion siistimisen. Kaikki punnataan ja lasketaan. Täytyy kehitellä tällaista muuta projektia myös.  

Näillä eväillä yk1:seen !

Kesäkuussa tehtiin päätös, että yritys voi alkaa. On se muuten hassu juttu, miten mieli tekee tepposiaan. Jouduin aika pitkään  jo odottamaan tätä yrityksen alkamistakin. Silloin odotellessa ajattelin, että ei kiirettä, voidaan mennä ihan TJOT- menetelmällä. Mutta kuinkas sitten kävikään! Äkkiä unohtu tjottailut ja hommaan tuli hädän maku. Hain heti apteekista raskausvitamiineja ja kaupasta greippimehua! Että se siitä tulee jos on tullakseen. :D

Harmitti jo se kesäkuu kun ei keritty hyödyntämään sitä kiertoa. Vaikka tiesin, että mahdollisuudet raskaudelle olivat ihan olemattomat (seksiä viikko ennen ovista) niin silti kyttäsin oireita ja elättelin toivoja.

Mutta nyt on siis on käynnissä yk1 ja dpo8. Tulen tänne aina kierron lopussa laittamaan oirelistauksen aina oviksesta asti. 

Olin ihan unohtanut kuinka kauheita nämä piinaviikot ovat. Esikoinen tärppäsi yk3:lla. Kaksi ekaa kiertoa stressasin; makasin seksin jälkeen sängyssä tunnin jalat kohti kattoa, kuvittelin kaikki mahdolliset oireet ja olin TODELLA raskaana. Sitten tuossa kolmannessa kierrossa en jaksanut enää yhtään! 

Olin kirjannut oireet ylös ja silloin ei ekalla viikolla ovulaatiosta ollut mitään oireita. Sitten toisella viikolla niitä alkoi tulla; jatkuva pissahätä, finnit niskassa, huimaus ja sellainen "höntti" olo. Ihan kuin olisi ollut vähän hiprakassa. Siitä arvasin ja tiesin tuloksen jo ennen testaamista. 

Aika jännityksellä odotan ensi viikkoa. Kuukautisten pitäisi alkaa viikonloppuna, launtaina tai sunnuntaina. Testit polttelee kohta kaapissa. Siellä odottaa Clearblue digital, PreCheck ja rfsu:n herkkä testi. Olen nyt lukenut huonoa tuosta PC- testistä että ei näyttäisi plussaa vaikka toiset testit näyttää. Ja joku Sofi- testi taitaa näyttää aina plussaa tai haamua. Raivostuttavaa tuollainen! Noistahan pitäisi reklamoida. Noh, onneksi CBdigi on aika idioottivarma, mutta sitä en tee ekana testinä vaan vasta jos halvemmat testit näyttää plussaa. 

Olen periaatteessa ennenaikaista testaamista vastaan. Mutta jos en malta, olen antanut itselleni luvan testata ekan kerran dpo10:nä. En aikaisemmin nähnyt mitään hyviä puolia siinä, että testaa ennen kuin kuukautisten pitäsi alkaa, mutta nyt keksin sellaisen! 

Jos odottelee kuukautisten alkamispäivään saakka niin sitähän kyttää ja odottaa sitten koko ajan, että joko ne alkaa vai eikö ala! Ja silloin saattaa jo sillä stressaamisella aiheuttaa sen, että menkat myöhästyykin. Kun taas, jos tekee testin jo aikaisemmin ja se on nega niin voi jo alkaa henkisesti valmistautumaan siihen, että kuukautiset alkaa. Sitten ei kierto venyisi ainakaan sen takia ja pääsisi nopeammin uuteen yritykseen :) 

Olipa toisenkin kerran pieni haave...

Meitä on kolme. Minä, mies ja poika. Neljä vuotta ehti vierähtää, että löytyi tämä tunne - toive uudesta elämästä ja uudesta perheenjäsenestä. 

Kun ensimmäistä kertaa olin raskaana, sitä ihmetteli miten muka voisin unohtaa miltä tämä tuntuu tai miten toiset eivät voi muistaa koska heidän lapsi luopui tutista, alkoi syödä kiinteitä tai nukkumaan yöt. No niinpä vaan on tullut tässä huomattua, että enpä muista itsekään! 

Nyt on tultu siihen pisteeseen, että toinen lapsi saa tulla. Yritys alkakoon! Sitten syntyi ajatus blogista. Tämä toinen kerta, jos meille sellainen suodaan, tulee olemaan samalla viimeinen kerta. Sen takia haluan tällä kertaa tallettaa muistiin kaiken, lähtien piinailuista ovulaation jälkeen aina siihen saakka kun nyytti on sylissä. Ja kuka tietää vaikka sen jälkeenkin.  

Tervetuloa mukaan tälle matkalle!