Vatsassa on pientä menkkajomotusta. Soitan Naistenklinikalle viiden aikaan josta kertovat, että voimme odotella 12h ja sitten pitää tulla näytille eli viimeistään klo 17 aikaan illalla. Klo 14 kuitenkin huomaan, että lapsivesi on mielestäni hieman vihreää. Tulee hieman hätä ja lähdemme miehen kanssa kaahaamaan sairaalaan. Minut kirjataan sisään siinä klo 15. Otetaan lapsivesinäyte joka on positiivinen ja streptokokki joka on negatiivinen. Lapsivesi ei ole kätilön mielestä vihreää. Olen käyrillä puoli tuntia, jonka aikana tulee jo 2-3 pientä supistusta. Vauvan sykkeet ovat hyvät. Meidät ohjataan takas kotiin odottamaan ja käynnistys sovitaan lauantaiaamuksi klo 7.30 mikäli yön aikana ei ala tapahtumaan.
Poika on haettu isovanhemmille yökylään. Käymme sairaalasta lähdön jälkeen miehen kanssa jännittyneinä hoitamassa vielä muutaman asian sekä ruokakaupassa. Tuntuu absurdilta, että lapsivedet valuu ja synnytys on käynnissä ja silti hoitelemme vielä asioita :D Supistuksia tuli noin puolen tunnin välein. Olemme kotona noin viiden aikaan. Illalla syömme herkkuja katsomme telkkaria. Supistuksia tulee epäsäännöllisesti. Klo 23 käyn nukkumaan ja saankin nukuttua klo 02 saakka. Siitä sitten kellottelin supistuksia klo 04 saakka ja herätän miehen. Supistuksia tulee 8-15min. välein. Pakkaamme kassit, syömme aamupalan ja lähdemme. Nyt ei tarvitse kaahata vaan ihanassa valoisassa kesäaamussa ajamme autioita keskustan teitä Naistenklinikalle. Matkalla klo 05 soitan Naistenklinikan synnytyssaliin ja kerron, että olemme tulossa. Vastaus oli vähän tympeä "ai sä oot tulossa." :D Oli ilmeisesti vähän ruuhkaa taas. Mutta tunnelma oli hyvä, koska nyt oltiin tosissaan menossa vauvaa hakemaan.
Klo: 6.30 olen laittanut äidille viestin, että ollaan huoneessa, mies torkkuu tuolissa ja mulla supistelee 10min. välein, kävelen huoneessa koska en pysty makaamaan. Otan supistukset vastaan tuoliin nojaten ja varpaille nousten. Kahdeksan aikaan ilmoitan kätilölle, että nyt alkas tarvitsemaan jotain, kivut alkaa olla kovat. Kerron kätilölle, että pahin pelkoni on se, että yhtäkkiä todetaan, että olen niin paljon auki ettei epiä enää keretä laittaa.
Kätilö saa meille heti synnytyssalin jossa menen kuumaan suihkuun. Ammeita ei ollut vapaana, samaan aikaan 14 toista synnyttäjää. Klo: 8.40 olen laittanut äidille viestin, että salissa ollaan ja kuumassa suihkussa joka vähän auttaa. Olin 3cm auki. Olin suihkussa ehkä puoli tuntia. Suihkutin jokaisen supistuksen aikana todella kuuma vettä alavatsaan ja alaselkään. Tämän jälkeen hälyytin taas kätilön paikalle, että nyt se epi ja vähän äkkiä. Kätilö alkoi valmistella epiduraalin laittoa ja kutsui lääkärin paikalle.
Noin klo 9.30 makaan kylkiasennossa ja lääkäri yrittää laittaa epiä. Kivut ovat jo todella kovat. Lääkäri kyselee minulta onko epi oikeassa kohdassa keskellä. Vastaan niissä kivuissa että mistä minä tiedän, tuntuu enemmän alapuolella eli ei varmaan ole ihan keskellä. No sinne hän sen kuitenkin laittaa ja antaa lääkkeen mennä. Kätilö sanoo, että vielä tulee pari supistusta jotka on kivuliaita, mutta sitten pitäisi alkaa helpottaa. Pyydän miestä ottamaan musta synnytyskuvan kun luulen, että kohta helpottaa. Kuva on otettu klo 9.49 ja heti sen jälkeen tuli niin kova supistus, että tunnen kuinka pää alkaa työntymään ulos. Painan paniikissa kutsunappia ja kätilö tulee takaisin. Huudan tuskissa, että nyt tunnen että jotain tulee!! Kätilö katsoo tilanteen ja kuulen sen lauseen mitä en halunnut kuulla - "tää laps syntyy nyt!"
Pakokauhussa sanon, että antakaa nyt jotain!! Ei kerkeä antaa mitään, synnytys on ainoa helpotus, sanovat lääkäri ja kätilö. Kipu on aivan uskomatonta ja ponnistamisen tarve suuri. Mutta monella ponnistuksella en viitsinyt ponnistaa ihan niin kovaa kuin olisi lähtenyt. Kipua voi kuvailla, että se poltti ja kirveli tosi paljon. Helpotusta ei paljoa supistusten välillä tullut. Ponnistusvaihe kesti 10min ja noin 10 kertaa taisin ponnistaakin kun tyttö oli ulkona. Tyttö syntyi klo: 10.13 ja alkoi heti huutaa mikä oli suuri helpotus! Täysi 10 pisteen tyttö! Sain tytön heti rinnalle. Itkimme miehen kanssa molemmat ilosta ja helpotuksesta. Mies leikkasi napanuoran. Tyttö tuli heti tissille vaikka imi vähän väärää kohtaa nännistä :D
Paino 3666g ja pituus 50cm. Pää 36cm. En olisi uskonut, että meille syntyy näin pieni tyttö <3 Tai lähinnä lyhyt kun esikoinen oli 55cm.
Tässä vaiheessa mulla oli tosi hyvät fiilikset! Olin selvinnyt yhdestä pahimmasta pelostani - luomusynnyttämisestä ja tyttö oli terve. Olin euforisessa tilassa. Odoteltiin vain, että istukka vielä syntyisi niin homma olisi ohi. Vaan eipä ollutkaan. Siitä ne kauheudet käynnisty...
Poika on haettu isovanhemmille yökylään. Käymme sairaalasta lähdön jälkeen miehen kanssa jännittyneinä hoitamassa vielä muutaman asian sekä ruokakaupassa. Tuntuu absurdilta, että lapsivedet valuu ja synnytys on käynnissä ja silti hoitelemme vielä asioita :D Supistuksia tuli noin puolen tunnin välein. Olemme kotona noin viiden aikaan. Illalla syömme herkkuja katsomme telkkaria. Supistuksia tulee epäsäännöllisesti. Klo 23 käyn nukkumaan ja saankin nukuttua klo 02 saakka. Siitä sitten kellottelin supistuksia klo 04 saakka ja herätän miehen. Supistuksia tulee 8-15min. välein. Pakkaamme kassit, syömme aamupalan ja lähdemme. Nyt ei tarvitse kaahata vaan ihanassa valoisassa kesäaamussa ajamme autioita keskustan teitä Naistenklinikalle. Matkalla klo 05 soitan Naistenklinikan synnytyssaliin ja kerron, että olemme tulossa. Vastaus oli vähän tympeä "ai sä oot tulossa." :D Oli ilmeisesti vähän ruuhkaa taas. Mutta tunnelma oli hyvä, koska nyt oltiin tosissaan menossa vauvaa hakemaan.
Klo: 6.30 olen laittanut äidille viestin, että ollaan huoneessa, mies torkkuu tuolissa ja mulla supistelee 10min. välein, kävelen huoneessa koska en pysty makaamaan. Otan supistukset vastaan tuoliin nojaten ja varpaille nousten. Kahdeksan aikaan ilmoitan kätilölle, että nyt alkas tarvitsemaan jotain, kivut alkaa olla kovat. Kerron kätilölle, että pahin pelkoni on se, että yhtäkkiä todetaan, että olen niin paljon auki ettei epiä enää keretä laittaa.
Kätilö saa meille heti synnytyssalin jossa menen kuumaan suihkuun. Ammeita ei ollut vapaana, samaan aikaan 14 toista synnyttäjää. Klo: 8.40 olen laittanut äidille viestin, että salissa ollaan ja kuumassa suihkussa joka vähän auttaa. Olin 3cm auki. Olin suihkussa ehkä puoli tuntia. Suihkutin jokaisen supistuksen aikana todella kuuma vettä alavatsaan ja alaselkään. Tämän jälkeen hälyytin taas kätilön paikalle, että nyt se epi ja vähän äkkiä. Kätilö alkoi valmistella epiduraalin laittoa ja kutsui lääkärin paikalle.
Noin klo 9.30 makaan kylkiasennossa ja lääkäri yrittää laittaa epiä. Kivut ovat jo todella kovat. Lääkäri kyselee minulta onko epi oikeassa kohdassa keskellä. Vastaan niissä kivuissa että mistä minä tiedän, tuntuu enemmän alapuolella eli ei varmaan ole ihan keskellä. No sinne hän sen kuitenkin laittaa ja antaa lääkkeen mennä. Kätilö sanoo, että vielä tulee pari supistusta jotka on kivuliaita, mutta sitten pitäisi alkaa helpottaa. Pyydän miestä ottamaan musta synnytyskuvan kun luulen, että kohta helpottaa. Kuva on otettu klo 9.49 ja heti sen jälkeen tuli niin kova supistus, että tunnen kuinka pää alkaa työntymään ulos. Painan paniikissa kutsunappia ja kätilö tulee takaisin. Huudan tuskissa, että nyt tunnen että jotain tulee!! Kätilö katsoo tilanteen ja kuulen sen lauseen mitä en halunnut kuulla - "tää laps syntyy nyt!"
Pakokauhussa sanon, että antakaa nyt jotain!! Ei kerkeä antaa mitään, synnytys on ainoa helpotus, sanovat lääkäri ja kätilö. Kipu on aivan uskomatonta ja ponnistamisen tarve suuri. Mutta monella ponnistuksella en viitsinyt ponnistaa ihan niin kovaa kuin olisi lähtenyt. Kipua voi kuvailla, että se poltti ja kirveli tosi paljon. Helpotusta ei paljoa supistusten välillä tullut. Ponnistusvaihe kesti 10min ja noin 10 kertaa taisin ponnistaakin kun tyttö oli ulkona. Tyttö syntyi klo: 10.13 ja alkoi heti huutaa mikä oli suuri helpotus! Täysi 10 pisteen tyttö! Sain tytön heti rinnalle. Itkimme miehen kanssa molemmat ilosta ja helpotuksesta. Mies leikkasi napanuoran. Tyttö tuli heti tissille vaikka imi vähän väärää kohtaa nännistä :D
Paino 3666g ja pituus 50cm. Pää 36cm. En olisi uskonut, että meille syntyy näin pieni tyttö <3 Tai lähinnä lyhyt kun esikoinen oli 55cm.
Tässä vaiheessa mulla oli tosi hyvät fiilikset! Olin selvinnyt yhdestä pahimmasta pelostani - luomusynnyttämisestä ja tyttö oli terve. Olin euforisessa tilassa. Odoteltiin vain, että istukka vielä syntyisi niin homma olisi ohi. Vaan eipä ollutkaan. Siitä ne kauheudet käynnisty...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti