Täytyy myöntää, että olin tossa alkuviikosta jo ihan raivona. Vaikka niin ajattelin, että enää toisessa raskaudessa näitä fiiliksiä ei tule - mähän järjellä tiedän sen, että yli menee mitä todennäköisimmin ja osaan tällä kertaa suhtaua asiaan. Katin paskat! :D
Niillä tunteilla ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Tulee sellainen epätodellinen fiilis, että mitään vauvaa ei oikeasti olekaan eikä synnytystä tule. Olen vaan kuvitellut kaiken ja tällanen iso maha nyt vaan on tullut jäädäkseen. Tulee hirveä suru siitä ettei vauvaa tule, kaikki muut synnyttää ja oma kroppa pettää. Mitään ei vaan tapahdu. Joka ilta nukkumaan käydessä ajattelee, että josko tänä yönä? Ja joka vessakäynnillä odottaa, että jos nyt lorahtaisi lapsivedet lattialle. Ja aamulla saa taas todeta ettei tänäkään yönä. Ja sitten taas koko päivä fiilisten ja tuntemusten tarkkailua, tulisiko supistuksia, vihlomisia, mitä vaan.
Ja varmaan se on yksi asia mikä tässä raskaudessa on ärsyttänyt - että keho on ollut paljon vaivaisempi kuin ensimmäisessä raskaudessa. Tässä loppupuolella on lähes päivittäin kaikenlaisia oireita; paineen tunnetta alavatsalla ja peräpäässä, vihlontaa ja kipua häpyluissa kun vauva punkeaa päätä sinne, alavatsajuilintaa ja muita kipuja. Niin jotenkin kaikki tällainen antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa!!
Kävin toissapäivänä ylimääräisessä lääkärissä. Vauvaa ultrattiin. Kaikki hyvin, pää on kiinnittynyt ja hyvässä asennossa. Lapsivettä on paljon. Istukka on paksu eikä kuulemma näytä merkkejä, että synnytys olisi lähellä, kiva juttu. Lisäksi katsottiin kohdunsuun tilanne, 1cm jäljellä ja "löllö". Mutta kohdunsuu oli niin takana ettei ylettänyt pyörittelemään kalvoja :/ Noh, ärsytettiin sitten sen verran mitä pystyttiin mutta ei aiheuttanut kipeitä supistuksia sekään. Kiva.
Ja toinen kiva juttu on se, että vauvan painoarvio oli jo nyt liki 4kg! FAK. Toki tiedän, että toi arvio voi heittää ja toivon todella, että heittää alaspäin. Mutta siihen loppu tän mamman herkuttelut! En oikeesti enää uskalla syödä ylimääräistä ettei vauva enempää kasva. :/
Mutta tämän jälkeen päätin, että nyt pakotan itseni muuttamaan asenteeni. Ihan turhaan olen surullisissa ja masentuneissa fiiliksissä. Nyt yritän vain ajatella, että oikeasti meillä on kohta vauva enkä taida oikein käsittää asiaa :D Olen taas laitellut vauvan tavaroita ja tehnyt viimeisiä hankintoja. Ja jos mennään loppuun asti ja käynnistykseen niin sitten mennään. Tässä kuussa meillä on vauva. Nyt vaan juon vadelmanlehtiteetä ja harjoitan zen-tilaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti